Minä ja fitness-urheilu - OSA 1

Miksi mä treenaan? Mikä mua motivoi?

Siksi, koska liikkumisesta tulee hyvä olo ja haluan pysyä terveenä, olla hyvässä kunnossa ja elää pitkään. BULLSHIT! Mä en ole se ihminen joka liikkuu koska lääkärit ja tutkimukset kertovat sen olevan hyvästä. Treenaan koska olen kunnianhimoinen ja erittäin kilpailuhenkinen ihminen. Treenaan koska haluan kehittyä, haluan olla kokoajan parempi, haluan näyttää muille, että mä pystyn ja haluan olla ihan helvetin hyvä siinä mitä mä teen. Ja pystyn helposti myöntämään myös sen, että mä haluan näyttää hyvältä ja treenatulta. Kyllä, mua motivoi enimmäkseen tälläset pinnalliset syyt kuten ulkonäkö, näyttämisenhalu ja kilpaileminen. Toki nuo kaikki terveyslöpinät tulee siinä sivussa ja yhtälailla itse pidän siitä hyvänolontunteesta jonka saan urheilusta.

Tavoitteet ja niiden saavuttaminen on myös suuri motivaationlähde. Mä jaksan puskea treenit läpi myös väsyneenä ja vittuuntuneena, punnita kaikki ruokani grammalleen oikein lautaselle, juosta aamulla kukonlaulun aikaan pitkin kyliä tyhjällä mahalla, jättää väliin ehkä joitain kekkereitä, kieltäytyä alkoholista ja mitä kaikkea sen takia, että mä tiedän mitä mä haluan ja mitä se vaatii, että saan sen. Monet kaverit ja tutut on ihmetellyt miten mulla on niin vahva selkäranka, että en retkahda ruokavaliossani (lähes ikinä, edes offilla) ja miten en skippaa ainuviakaan treenejä ellei ole pakko (ainoastaan kun olen kipeä). Halu, halu menestyä on vastaus siihen. Mä teen tätä koska mä HALUAN, mä nautin tästä. Mä haluan menestyä urheilijana joten mun jokapäiväiset valinnat pohjautuu siihen, että mikä parhaiten vie mua kohti omia tavotteita.

Motivaationlähteitä on varmasti jokalähtöön eri ihmisillä ja oli ne mitä tahansa niin mikään ei ole toistaan huonompi tai parempi. Tätä asiaa aloin pohtimaan paremmin maanantaina kun olin ensimmäistä päivää töissä. Oltiin Vantaalla tekemässä katukyselyä ihmisten liikuntatottumuksista ja ensimmäisenä kysymyksenä meidän lomakkeissa oli: "liikutko mielestäsi tarpeeksi?". Ja oikeesti, melkein jokaiseen, siis MELKEIN JOKAISEEN lappuun ihmiset rastitti kohdan "EN". Teki mieli ottaa niitä ihmisiä hartioista kiinni, ravistaa oikeen kunnolla ja kysyä, että "NO MIKSI ET???". Ja tähänhän mulle ei olis kelvannut vastaukseksi se yleisin, että koska ei ole aikaa. Paskanmarjat. Kaikilla on aikaa jos vaan on halua. Halun kautta tulee motivaatio, oli se sitten mitä tekemistä tahansa.

Valmiina duuniin.

Mun mielestä on aivan se ja sama minkä takia ihminen liikkuu. Oli se motivaatio siihen sitten kilpaileminen, ulkonäkö, terveyden ylläpito, pidempi elämä, yleinen hyvinvointi, liikkumisen ilo tai mikä tahansa. Pääasia, että ihmiset löytäis sen motivaation jostain, löytäis sen oman juttunsa, pitäis sitä yllä ja nauttis siitä.

City Gymin vastaanottotiskissä lukee näin. Totta!

Miks just fitness-urheilu?

Multa kysytään usein, että miten mä olen ajautunut tän lajin pariin tai miksi juuri tämä laji. En ole koskaan oikeen osannut vastata noihin kysymyksiin. Miksi fitness-urheilu? Mulla ei ole siihen mitään yhtä ja pätevää vastausta. Olen aina ollut sellanen, että hurahdan johonkin juttuun ja sitten mä teen sitä täysillä ja 110 prosentin intohimolla. Mulla häviää kiinnostus muihin juttuihin ja haluan tehdä kaikken voitavani, että kehittyisin paremmaksi.

Fitness-urheiluhan on todella pitkäjänteistä hommaa. Pitää (varsinkin naisena) tehdä ihan hitosti töitä, että saa aikaiseksi jotain näkyvää kehitystä. Ja se vaatii paljon enemmän kun pelkästään sen, että käy pyörimässä päättömästi salilla muutaman kerran viikossa. Tuloksien saaminen on kovan työn ja tuskan takana ja siihen menee aikaa, siis oikeesti tosi paljon aikaa, vuosia... Itse olen äärimmäisen kärsimätön ihminen, joten vois kuvitella, että laji ei välttämättä olis mua varten. Mä olen ehdottomasti sellanen "kaikki tänne heti mulle nyt"-tyyppi. Mutta, se siinä mua just kiehtookin, että se ei ole helppoa ja se, että kaikki ei pystyis tähän. Tää vaatii ympärivurokautista omistautumista. Seuraava viikko suunnitellaan ja aikataulutetaan huolella valmiiksi, jotta kaikki treenit saadaan tehtyä niin kuin pitää, päivän rytmit suunnitellaan ruokailujen mukaan. Safkat punnitaan tarkasti ja kellosta katotaan aina, että koska seuraavaksi syödään. Tähän tarvitaan paljon itsekuria ja päättäväisyyttä. Ja se on musta siistiä. Pidän siitä, että tää on niin kokonaisvaltaista hommaa missä pääsee päivästä toiseen kokeilemaan omia rajoja ja ylittämään itsensä.

Mä en osaa selittää paremmin, että miks just tämä laji. Se vaan kolahti. Se kolahti niin lujaa, että nyt olen vaihtanut alalle myös töihin. Tää on vaan mun juttu! Salilla mä olen kotona. 

Seuraavaan kertaan,

Karo